Kun nyt palaa ajassa taaksepäin siihen hetkeen kun vuosi 2014 alkoi, tuntuu että siitä on pieni ikuisuus. Vuosi sitten tähän aikaan olin vielä lukiota käyvä abiturientti, penkkarit ja kevään kirjotukset ja ylppärit oli vielä pelkkiä haavekuvia. Vuoden alku hujahtikin penkkareita suunnitellen ja odottaen ja sitten sekin päivä oli yhtäkkiä ohi ja edessä oli kevään luku-urakka. Turhautuminenhan niitten kirjapinojen kanssa meinas tulla (ehkä vähän tulikin), mutta muistan vieläkin elävästi sen hetken kun astelin psykologian kirjotuksista pois ja tunsin kuukausia kestäneen stressin alkavan valua harteilta pois. Tuntui niin hyvältä tulla kotiin ja alkaa mättää lukioaikaisia vihkoja ja monisteita roskiin! Kun kirjotukset oli ohi, kalenteri näyttikin yhtäkkiä tyhjältä ja oli hassua yrittää löytää vapaapäiviin jotain rutiinia. Huhtikuun loppupuolella kevät alkoi kuitenkin olla jo niin pitkällä, että vanha tuttu Lippakioski avasi luukut ja sinne mie palasin jäätelöpalloja pyörittelemään, neljättä kesää siinä hommassa. Motivaatiota työn tekoon sai onneks edessä häämöttävästä etelänmatkasta, joka oltiin varattu Katrin kanssa vähän niinkuin ylppärilahjaks meille. Viikko Kosilla tyttöjen kesken olikin ikimuistoinen ja ihana, kiitos siitä loistavalle matkaseuralaiselle ♥
Kreikasta kotiin palatessa alkoikin omat ylioppilasjuhlat olla jo jännittävän lähellä ja pari viikkoa hujahti nopeesti juhlia suunnitellessa. Toukokuun 31.päivä koitti sitten the big day. Ylppäripäivä on kyllä jääny vahvasti mieleen yhtenä vuoden parhaimpana päivänä, miten voikaan yhteen päivään mahtua niin paljon tunnetta. Iloa ja onnea, ylpeyttä itsestä ja muista lakin saaneista, vähän haikeuttakin, mutta myös ihania ystäviä ja sukulaisia, hyvää ruokaa, hymyjä, halauksia ja tietysti niitä lahjojakin. Täytyy jo nyt sanoa teille, jotka valmistutte ylioppilaiks tulevana vuonna, nauttikaa siitä juhlapäivästä! Omalla kohdallani se on ainakin ollut yksi koko pienen elämäni ihanimmista päivistä.
Kesäkuu alkoi, mutta kesää ei näkynyt. Koko kesäkuu taisi mennä aika surkeassa säässä ja kesäfiilis olikin sen takia vähän kateissa. Heinäkuussa helteistä saatiinkin sitten nauttia senkin edestä ja monta päivää vierähti rannalla auringosta nautiskellen. Lämpimät ilmat teki miun työpäivistä paljon rankempia, mutta vapaapäivät käytin tehokkaasti kesäjuttuja puuhaillen.
Helteet jatkui monta viikkoa, mutta miun mielestä aurinko ei voi koskaan paistaa liikaa ja olinkin ihan onnessani kun vielä elokuussa loman alkaessa sain nauttia hyvistä keleistä. Elokuun olin niin sanotusti lomalla, toisaalta ihan tyhjän päällä. Miulla ei ollut aavistustakaan, mitä oikein tekisin syksyllä ja kieltämättä se vähän ahdisti. Kuun loppupuolella miut kuitenkin soitettiin vanhalle koululleni töihin ja olinkin lukion kouluavustajana kuukauden verran. Oisin varmaan jatkanu siinä hommassa pidempäänkin, ellen ois päässy töihin K-Citymarketin kassalle. Kassamyyjän työn alotin lokakuun alkumetreillä ja tää loppuvuosi onkin mennyt lähinnä uuteen työhön totutellessa. Muutama viikko sitten kävin jo tavaks muodostuneella lomareissulla Las Palmasissa, mutta reissun jälkeen palasinkin jo seuraavana päivänä töihin ja kiireinen joulukuu kaupan kassalla onkin tehnyt tehtävänsä: uusi loma voisi olla paikallaan :-D
Kun nyt mietin tätä loppuaan lähestyvää vuotta, niin tajuan, että on tää 2014 ollu ihan mieletön vuosi. Yks merkittävä asia, mikä tekee tästä vuodesta niin mahtavan ja ikimuistoisen, on Miika. Oon saanu viettää koko tän vuoden ihmisen kanssa, joka sopii miulle paremmin kuin kukaan muu vois ikinä sopia. Joka päivä rakastan häntä enemmän ja enemmän ja oon niin onnellinen siitä, että oon saanu vierelleni ihmisen, joka pitää miusta niin hyvää huolta, tuntee miut läpikotaisin ja osoittaa rakkautensa minuu kohtaan joka päivä, monta kertaa. Meidän ensimmäinen yhteinen vuosi on ollut ihan uskomaton ja edessä on varmasti vielä ihanampi yhteinen tulevaisuus. Lupauksena siitä tulevasta mentiin kihloihin 7.5.2014 ja tuo päivä jää myös elävästi mieleen tältä vuodelta.
Vuoteen 2014 on kuulunu myös paljon päätöksiä ja pohdintaa ammatinvalintaani ajatellen. Keväällä miun ajatukset mahdollisesti edessä olevista pääsykokeista ja opiskelupaikoista oli melko kielteiset, kirjotuksien jälkeen uuden luku-urakan alottaminen ois tuntunu ylitsepääsemättömältä. Päädyinkin hakemaan koulutuslinjoille, joiden pääsykokeisiin ei ollu ennakkomateriaalia, mutta joista en toisaalta tienny juuri yhtään mitään. Välivuosi alkoi tuntua parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta ja varmaan ne siellä pääsykokeissakin huomasi miusta, etten oo sieltä motivoituneimmasta päästä. Jäin ilman koulupaikkaa ja tunsin oloni melkeimpä helpottuneeksi. Halusin ottaa etäisyyttä opiskeluun ja tehdä töitä ja niin oon onneksi saanutkin tehdä. Sain kivan uuden työpaikan, jossa viihdyn, eikä miulla oo toistaiseksi mikään kiire opiskelemaan. Aion miettiä rauhassa, mitä haluan tulevaisuudelta ja koittaa säästää rahaa jossain vaiheessa eteentulevia opintoja varten. Tällä hetkellä säännöllinen, rutiininomainen työ ja mukavat viikkotuntimäärät sopii miulle paremmin kuin hyvin.
Kuluneen vuoden aikana oon valitettavasti kärsiny terveysongelmista enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Jo reilu vuosi sitten syksyllä miun iho alkoi mennä yhtäkkiä huomattavasti huonompaan kuntoon ja aiemmin hyvä ja normaali ihoni muuttui parissa kuukaudessa atooppiseksi ja vaikeaksi. Syytä näihin iho-ongelmiin en tiedä vielä tänä päivänäkään ja alan jo menettää toivoni siitä, että voisin saada terveen ja normaalin ihoni takaisin. Rasvoihin ja voiteisiin on menny tän vuoden aikana aivan törkeän paljon rahaa (nyt joulukuussa tuli Kelan omavastuukatto täyteen) eikä toimivaa hoitokeinoa oo silti löytynyt. Iho-ongelmien mukana oon saanu riesakseni univaikeudet, joista kärsin jatkuvasti ja jotka vaikuttaa miun henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen tosi paljon. Tää vuosi on kyllä sisältänyt niin paljon muutoksia ja toimintaa, että nää terveysongelmat voi ehkä johtua vaan stressistäkin, kuka tietää. Oman terveyteni kannalta toivon, että tuleva vuosi ois vähän rauhallisempi ja tasaisempi.
Mitä 2014 on sitten opettanut miulle? Oon oppinut rakastamaan koko sydämelläni ja uhrautumaan toisen puolesta. Oon oppinut arvostamaan hyvää terveyttä. Oon oppinut, ettei kaikki ystävyyssuhteet tuu kestämään läpi elämän, mutta pitää olla iloinen niistä jotka kestää. Oon oppinut kuuntelemaan itseäni paremmin ja tekemään ratkaisuja esimerkiksi oman terveydentilani perusteella. Oon oppinut, että joskus asioiden kannattaa vaan antaa mennä omalla painollaan eteenpäin. Oon oppinut, että pienistäkin asioista voi saada valtavasti iloa, tai valtavasti harmia, se on vain itsestä kiinni.
En aio tehdä mitään uuden vuoden lupauksia, mutta toivon, että 2015 ois vähintään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. 2014 oli hyvä, tosi hyvä, mutta on tulevalle vuodellekkin aika huikeita suunnitelmia tiedossa. Toivon, että viihtyisin miun työssä edelleen yhtä hyvin. Toivon, että miun mielessä alkais muotoutua jotain järkevää suunnitelmaa miun opiskeluihin liittyen. Toivon hyvää terveyttä ja aurinkoista kesää. Toivon, että saan nähdä maailmaa ja matkustaa. Toivon uusia saavutuksia ja henkilökohtaisia ennätyksiä kuntosalilla. Toivon, että onnistuisin tarpeeksi usein osoittaman miun läheisille, miten tärkeitä ne on. Toivon kaikille miun lukijoille erittäin hyvää vuotta 2015, palataan ensi vuoden puolella! Kiitos ♥
