SPRING SNAPSHOTS

Tervehdys tiistaihin! Huhtikuu on menty täällä melko kiireisissä tunnelmissa ja oon paiskinut työtunteja kasaan maaliskuunkin edestä, mut nyt kalenteri näytti pitkästä aikaa ihan tyhjää tälle aamupäivälle, joten aattelin tulla heittämään moikat tänne blogin puolelle. Suurin osa näistä kuvista on lojunut kameran muistikortilla jo monta viikkoa ja näiden perusteella vois päätellä, etten oo viimeiseen pariin kuukauteen juuri muuta tehnyt kuin syönyt, mut älkää antako sen häiritä.

Tässä nyt se NYXin paletti, minkä mainitsin pari postausta taaksepäin. Oon tykännyt etenkin noista highlightereista, joista toinen taittaa kultaiseen ja toinen vaaleanpunaiseen, sekä luomiväreistä, joita löytyy ihanissa sävyissä niin mattaisina kuin kiiltävinäkin. Hyvän tarjouksen innoittamana ostin samalla reissulla myös tuon Ecotoolsin meikkisivellinpaketin, josta löytyi kuusi laadukasta ja monikäyttöistä sivellintä.



Pitkäperjantaina treffattiin Katrin kanssa lounaan merkeissä missäs muuallakaan kuin Kahvila ALKUssa ja ai että, lohi-vuohenjuustosalaatti ei pettänyt taaskaan. Rakastan ALKUn salaattibuffettia, josta saa koottua reilun kokoisen annoksen mieleisillään täytteillä ja vieläpä ihan kohtuuhintaan.



Vaikka kuluneiden viikkojen sään perusteella alkaa tuntua, että tuleekohan se kesä sieltä ollenkaan, niin nämä bikinit kaupassa nähdessäni en voinut vastustaa kiusausta olla nappaamatta niitä mukaani... Jospa nää pääsisi käyttöön sitten viimeistään kesälomareissulla, jota ollaan kovasti yritetty järkätä elokuun loppupuolelle. Tällä hetkellä kaikki on vielä hyvin epävarmaa, mut jotenkin ajatus kolmen viikon lomasta jo lähes syksyisessä Suomessa vähän hirvittää, joten yritetään keksiä jotain..



Pari uutta kosmetiikkalempparia, yllättäen NYXiltä..!



Kuten postauksen kuvista näkyy, avokadoleivistä on tullut tän kevään aikana miulle se juttu. Etenkin tää viimeisessä kuvassa näkyvä kombo: ruisleipää avokadolla, kananmunalla ja ripauksella suolaa ja pippuria, 5/5! Hyvää, terveellistä ja täyttävää.

Nyt mie lähden tästä syömään, vähän freesautumaan ja suuntaan sitten töihin iltavuoroon, ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille! Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että se kunnon kevät rantautuisi vielä joskus tänne Suomeenkin...

PHOTO DIARY FROM THAILAND

Suomi-arkea on takana vasta kolmisen viikkoa, vaikka todellisuudessa tuntuu, että reissusta olisi jo monta kuukautta. Räntäsade, monta kertaa viikossa iskevä takatalvi ja hyytävä tuuli on vaan niin täydellinen vastakohta paahtavalle lämmölle, valkoisille hiekkarannoille ja sinistä taivasta vasten huojuville palmuille. Hieman on ikävä noita viimeksi mainittuja eikä tää matkakuviin palaaminen kerta toisensa jälkeen ainakaan auta siihen, mut toisaalta näitä katellessa voi edes hetkeksi palata mielessään noihin maisemiin ja muistella, miten trooppinen lämpö ja upeat näkymät yllätti ja ihastutti reissussa jokaikisenä päivänä. Thaimaa-jutut alkaa varmaan tulla teillä jo ihan korvista ulos, mut lupaan, että tää on viimeinen reissupostaus ja seuraavaksi siirrytään arkisempiin aiheisiin!



Tää oli ensimmäinen näkymä Khao Lakin rantaviivasta, minkä näin lentokenttäbussin ikkunasta kun takana oli noin 17 tuntia matkustamista ja olo oli semihomeinen lentokoneessa valvotun yön jäljiltä. En kuitenkaan unohda tuota hetkeä koskaan: väsymys unohtui samantien ja en voinut muuta kuin tuijottaa suu auki bussin ikkunasta vilahtavaa maisemaa yrittäen käsittää, että saisin viettää seuraavat pari viikkoa tässä paikassa sen rakkaimman ihmisen kanssa. Maailman onnellisin fiilis.

Me majoituttiin Bhandari Oriental-nimisessä hotellissa Khao Lakissa, ja hotelli oli meille tosi positiivinen yllätys! Olin kyllä lukenut joitakin kehuja kyseisestä hotellista matkan varattuamme ja TUI:lla taisi olla kolmen tähden luokitus kyseisestä paikasta, mutta koska hotelli ei oo meille reissussa se juttu miksi reissuun lähdetään, oltaisiin oltu tyytyväisiä vähempäänkin. Mutta ei toki harmittanut viettää kahta viikkoa noissa puitteissa ;-) Hotelli oli todella siisti ja viihtyisä ja siellä sai erinomaista palvelua, erityismaininta loistavalle aamiaisbuffetille ja sympaattisille työntekijöille! Bhandari Orientaliin on 12 vuoden ikäraja, eli meno oli aika rauhallista ja altaalla lojuvien hotellivieraiden keski-ikä olikin varmaan jotain 65+. Mutta hyvin mahduttiin sekaan vaikka oltiinkin heittämällä hotellin nuorimmat vieraat! Voin ehdottomasti suositella kyseistä hotellia, hinta-laatu-suhde 5/5.



Meidän hotellia lähin ranta oli nimeltään Nang Thong Beach ja siihen kävelikin hotellilta parissa minuutissa. Taidettiin hengailla rannalla reissun jokaisena päivänä, välillä käveltiin sitä pitkän matkaa edestakaisin ja pysähdeltiin uimaan ja ottamaan aurinkoa, välillä taas käytiin siellä vain juomassa smoothiet ja katselemassa auringonlaskua. Nang Thong Beach tuli meille nopeasti tutuksi, mutta silti sen kauneutta oli pakko ihastella ääneen päivittäin. Antaisin aika paljon, jotta voisin aloittaa ja lopettaa päiväni aina tuollaisissa maisemissa.



Entäs ne smoothiet sitten? Ei löydy sanoja sille, miten hyvältä tuoreista hedelmistä sekoitettu raikas smoothie maistui rannalla auringon paistaessa korkealta ja kuumasti. Olisin voinut elää koko tuon kaksi viikkoa vaikka pelkästään noilla! Eikä hintakaan päätä huimannut, yleensä tuollaisen mukillisen sai reilulla eurolla.



Eräänä päivänä tehtiin omatoiminen retki Lam Ru-kansallispuistoon, jossa päästiin ihailemaan upeaa luontoa läheltä, hämähäkkitapauksissa vähän liiankin läheltä :-D Siitä syystä retki jäikin meidän osalta vähän lyhyeksi... Mutta maisemat oli joka tapauksessa hienoja ja jos ei pelkää lähikontaktia toinen toistaan isompien hämppisten (+ kaikkien muiden öttiäisten) kanssa, suosittelen visiittiä Lam Ruun!



Thaimaan lämmössä pitää tietysti muistaa juoda päivisin tosi paljon, ja koska koko ajan ei tee mieli kitata vettä, ostettiin hotellihuoneen jääkaappiin limppareita, joita oli sitten kiva esimerkiks parvekkeella istuskellessa juoda. Kokiksen lisäksi Sprite ja mansikka-Fanta oli miun suosikkeja, samoin kuin nuo Glinter-juomat, joita löytyi läheisestä supermarketista vaikka minkä makuisina. KitKateja tuli myös syötyä parin viikon aikana melko kiitettävästi, kauppojen suklaavalikoima kun ei ollut mitenkään erityisen hyvä...



Reissun aikana nähtiin monta upeaa auringonlaskua; vaati tosin hieman suunnittelua, että niitä ehti näkemään, sillä aurinko laski aina todella nopeasti! Tyyliin viiden kuuden aikaan illalla se paistoi vielä kuumasti ja korkealta, mutta heti puoli seitsemän jälkeen aurinko oli jo kadonnut näkyvistä. Monta kertaa kävi niin, että huomattiin illallispöydässä istuessamme, että "ompas upean värinen taivas" ja siitä ei mennyt kuin 10-15 minuuttia niin olikin jo pimeää.



Viime kesän Kreikan matkalla liikuttiin tosi paljon vuokrapyörillä ympäriinsä, mutta tuolla Thaimaan lämmössä se ei kyllä olisi tullut kuuloonkaan. Päiväsaikaan rauhallisesti kävellessä tuli jo niin hiki, että pyörälenkit ei mitenkään hirveästi houkutelleet :-D Käytiin kuitenkin lähes joka toinen aamu hotellin hyvin ilmastoidulla "kuntosalilla", joka oli enemmänkin huone parilla melko erikoisella kuntosalilaitteella, juoksumatolla ja muutamalla käsipainolla varustettuna. Mie juoksin joko matolla tai tein esimerkiksi Tickle your fancy-blogista bongattuja, kehonpainolla tehtäviä hiit-treenejä ja kuntopiirejä. Aamucardiolla sai kyllä tosi mukavasti päivän käyntiin ja siitä oli kiva jatkaa suihkun kautta altaalle tai rannalle nauttimaan auringosta!



Thaimaalainen ruoka yllätti meidät kans tosi positiivisesti! Aluksi oli tietenkin vähän epävarma fiilis tilata ravintolassa mitään, kun ruokalistojen tarjonta oli niin uppo-outoa. Meidän hotellin aamiaisbuffetti oli kuitenkin sen verran runsas, että siihen kuului aina myös vaikka mitä erilaisia thairuokia, ja aamupalalla pystyikin kokeilemaan ja maistelemaan eri vaihtoehtoja, joita sitten tilattiin myöhemmin myös ravintoloissa. Omiksi suosikeiksini valikoitui massaman curry ja pad thai kanalla, ne oli molemmat niiiin hyviä! Ravintolasuosikkejamme Khao Lakissa oli ainakin 9 Restaurant & Bar, PAPA, Qcumber, Mojo ja Lamuan Restaurant, ja nää sijaitsee kaikki Khao Lakin läpi kulkevan päätien varrella.



Onhan se myönnettävä täälläkin, että kyllä pala sydämestä taisi jäädä tuonne Thaimaahan. Upeat maisemat, ystävälliset ihmiset, rento meininki, ihana lämpö, hyvä ruoka, edullisuus, asioiden sujuvuus... Jotenkin kaikki siellä vaan toimi. Khao Lak oli aivan ihana ja rauhallinen paikka, jonne haluan ehdottomasti palata vielä joskus uudestaan, mutta kyllä seuraavaksi on päästävä näkemään enemmän Thaimaata. Ei se kai auta kun alkaa haaveilemaan seuraavasta reissusta...

YSTÄVÄNI ELLI

Jotta saataisiin vähän vaihtelua reissuhöpinöihin, päätin toteuttaa tän viime aikoina monissa blogeissa näkyneen Ystäväkirja-haasteen. Olin pikkutyttönä aivan hulluna ystäväkirjoihin, miulta löytyi niitä useampi kappale, ja ihan parasta oli jos joku kaveri antoi oman ystäväkirjansa täytettäväksi. Tykkäsin vastailla niiden kysymyksiin niin paljon, että monesti miun omastakin ystäväkirjasta löytyi useampi aukeama omilla vastauksillani täyteltynä :-D Tiedän, kuulostaa lievästi sanottuna hölmöltä... Mut siks tää kysymyshaaste sopiikin miulle paremmin kuin hyvin, näihin on edelleen yhtä kiva vastailla ja kysymyksiäkin on vähän päivitelty sieltä inhokkikouluaine-tasolta. Pidemmittä puheitta, mennään asiaan!



Nimeni on... Elli Ilona Räisänen.

Jotkut tosin kutsuvat minua... Elsiksi, Ellikäksi, Elluksi, Lelluksi, Ejjiksi... Onhan näitä, mut oon ihan tyytyväinen siihen, ettei miulla oo jotain kaikkien tuntemaa lempinimeä, vaan suurimmalle osalle oon ihan vaan Elli :-)

Oon syntynyt... Savonlinnan keskussairaalassa kesäkuussa 1995.

Pienenä olin varma, että minusta tulee... eläinlääkäri. Se oli unelma-ammattina lähes koko peruskouluajan, toki rinnalla kävi välillä muitakin vaihtoehtoja. Nuorempana kävin miun iskän ja veljien kanssa usein uimahallissa uimassa, ja joskus silloin keksinkin, että haluan isona uimahallin vastaanottovirkailijaksi.. Aikamoinen dream job! Toinen hyvä uraidea, jonka sain joskus ala-asteikäisenä, oli ryhtyä posteljooniksi, joka postia jakaessa ulkoiluttaisi samalla ihmisten koiria. :-D



Kolme parasta piirrettä minussa on... periksiantamattomuus, empaattisuus ja iloisuus.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu... ainakin paljon töitä. Kyllä huomaa, että lomat on lomailtu ja arki alkanut, kun viime päivät on olleet aikamoista juoksemista paikasta toiseen, jotta työvuorojen lisäksi ehtisi esimerkiksi näkemään kavereitakin. Toivottavasti lähitulevaisuudessa saataisiin myös tää kevät vihdoin kunnolla käyntiin, olisin ihan valmis jo vetämään vähän kevyempää vaatetta päälle ja fiilistelemään valoisia iltoja vaikkapa pyöräillen ja rantakallioilla istuskellen! Kesälomasuunnitelmiinkin olisi kiva saada jonkinlaista varmuutta, tällä hetkellä ne on nimittäin vielä ihan auki, mutta eipä niillä toisaalta vielä mikään kiire ole.



Suosikkikaupunkini on... Barcelona, vaikken ole siellä koskaan edes käynyt :-D Olen unelmoinut sinne matkustamisesta jo vuosien ajan, sillä olen kuullut kyseisestä kaupungista niin paljon hyvää ja tiedän, että viihtyisin siellä aivan varmasti. Seuraava kaupunkiloma suuntautuukin toivottavasti vihdoin Barcelonaan! Suomen kaupungeista melko tasavertaisia suosikkejani ovat Helsinki, Tampere ja Kuopio, ja maailmalta taas Budapest ja Palma ovat jääneet erityisesti mieleen.

Suosikkibiisini tällä hetkellä on... mahdotonta valita vain yhtä, joten: Ed Sheeran - Eraser, The Chainsmokers & Coldplay - Something just like this ja Haloo Helsinki! - Terveisin mä.

Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä on... Zhong Guo Long-niminen kiinalainen ravintola täällä Savonlinnassa, ikisuosikki joka ei petä koskaan! Haetaan tuolta vähän turhankin usein ruokaa kotiin, ja otetaan aina samat annokset jaettavaksi, kanaa gong bao ja friteerattua kanaa. Aivan liian hyvää, ja iso plussa tulee myös siitä, että ruokia ei koskaan tarvitse odotella pitkään.

Suosikkijuomani on... vesi? Maito? Aika vähän tulee edes juotua muita kuin noita, mutta jos nyt pitäisi joku keksiä, niin sitruunavissy ja Celsiuksen virvoitusjuomista päärynä ja sitruuna-lime on aika jees. Ja kyllähän se cokiskin joskus aika hyvältä maistuu.



Suosikkisarjani just nyt on... ehdottomasti How to get away with murder! Aloitettiin Miikan kanssa katsomaan kyseistä sarjaa Netflixistä vasta ihan muutama päivä sitten, mut ollaan ehditty jo koluamaan eka tuotantokausi lähes kokonaan läpi... Äärimmäisen koukuttava sarja!

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on... Nyxin Love Contours All-meikkipaletti, josta löytyy niin luomi- ja kulmavärejä kuin contouria ja highlightereitakin eri sävyissä. Viime aikoina on kyllä tullut meikattua tosi vähän, kun Thaimaan jäljiltä on vielä vähän päivetystä kasvoilla.

Suosikkisovellus puhelimessani on... Instagram (ylläripylläri) ja VSCO. Myös YouTube-sovellusta tulee käytettyä puhelimella aika paljon, sillä en koskaan jaksa avata konetta videoiden katselua varten.



Mitä pakkaat mukaan matkalle? Yleensä aivan liikaa tavaraa. Pakkaaminen on taito, missä miulla on todella parantamisen varaa, nimimerkillä Thaimaahan raahaamistani vaatteista käytin ehkä puolia. Mukaan reissuun päätyy yleensä ainakin nämä: puhelin, kamera, lompakko, passi, laturit, liikaa vaatteita, vähintään yksi kirja, tärkeimmät hygienia- ja kosmetiikkatuotteet, aurinkolasit ja mahdollisimman hyvät kengät.

Mitä teet kotona kun kukaan ei näe? Kuuntelen musiikkia tanssien ja laulaen samalla mukana, valloitan koko meidän pienen sohvan joko alastomana tai puolialastomana ja jätän likaiset astiat pöytään syömisen jälkeen (badass!).

Viimeisin sisustusostoksesi? Marimekon mustavalkoinen Varvunraita-tarjotin, senkin tosin ostin joskus helmikuussa :-D Sisustusostokset on siis jääneet tosi vähälle viime aikoina, vaikka jotain uutta keväistä olisi kyllä kiva saada kotiin!

Viimeisin Whatsapp-viesti? Emojeita meidän perheen Whatsapp-ryhmässä.

Paras tapa tuhlata 50 euroa? Ruokaan tai treenivaatteisiin! Ikeastakin saisi kyllä viidelläkympillä jo aika paljon kaikkea kivaa...

Bravuurini keittiössä? Kysyin tätä Miikalta, ja vastauksena oli piiitkä hiljaisuus :-D Se kertoo ehkä jotain miun keittiötaidoista... Jos nyt jotain pitäisi tähän vastata, niin ehkä salaatit, instakelpoiset aamupalat ja juustokakut!

Perjantai-illan herkutteluja varten ostan kaupasta? Joko irtokarkkeja Filmtownista tai sipsejä ja ranch-dippiä! Tai sitten ihan vaan suklaata, Fazerin keksisuklaa ja Maraboun minttukrokantti on aika kovia.

PÄIVÄ SIMILANILLA

Reissun ehkä paras, mutta samalla rankin päivä, oli retkipäivä Similanin saarille. Oltiin varattu kohtuuhintainen (50e/naama) retki paikallisilta retkenjärjestäjiltä muutamaa päivää aiemmin, ja suosittelenkin aina matkakohteessa ostamaan retket paikallisilta, sillä ne ovat huomattavasti edullisempia kuin matkatoimistojen retket. Thaimaan tapoihin kuuluu tinkiminen, ja mekin saatiin tingittyä retken hintaa reilusti alaspäin, sillä lähtöhinta Similanin reissulle oli melkein sata euroa yhdeltä henkilöltä.

Taksi tuli noutamaan meidät hotellilta aamulla puoli kahdeksan maissa ja vei meidät satamaan, jonne ajoi Khao Lakista reilut 20 minuuttia. Satamassa saatiin meidän retkenjärjestän eli paikallisen sukellusfirman tiloissa vähän aamupalaa ja samalla meille kerrottiin päivän ohjelmasta. Kyseisestä mestasta napattiin myös snorkkelit matkaan ennen kuin oli aika lähteä pikaveneen kyydissä kohti ensimmäistä saarta.



Matka pikaveneellä ensimmäiselle saarelle kesti reilun tunnin, ja vaikka kyyti tuntuikin aluksi aika hurjalta, menoon tottui nopeasti. Ja kun ensimmäiset saaret Similanin saariryhmästä tuli näkyviin, heittelehtivä pikavenekyyti unohtui samantien: maisemat oli nimittäin aivan uskomattomat! Vehreitä saaria, valtavia, aallokon siloittamia kallioita, kristallinkirkasta merivettä ja vitivalkoista hiekkaa. Ensimmäiselle saarelle rantautuessa huomattiin, että muutama muukin oli valinnut meidän kanssa saman retkipäivän: ranta nimittäin kuhisi turisteja, pääasiassa kiinalaisia. Valokuvia maisemista olikin mahdotonta ottaa niin, että olisi saanut rajattua kaikki selfietikkujen ja aurinkovarjojen kanssa pyörivät ihmiset kuvan ulkopuolelle, joten koittakaa nähdä näissä kuvissa ennen kaikkea tuo luonnon uskomaton kauneus.



Ensimmäisellä saarella hengailtiin kahdella rannalla, joista toiselle piti seikkailla hyttysiä kuhisevan metsän läpi. Similanin saaret on tarkkaan valvottua luonnonsuojelualuetta ja vaikkei itikan tappamisesta olisikaan ehkä uhattua vankeustuomiota tullut, yritettiin vain kipittää metsän läpi mahdollisimman nopeasti. Ja oli se muutaman hyttysen pureman arvoista, sillä metsän jälkeen vastassa oli taas upea valkoinen hiekkaranta ja ihanan turkoosi meri. Rantahiekka Similanilla oli muuten aivan käsittämätöntä: kuin vehnäjauhoa, yhtä pehmeää ja valkoista!
Saarella saatiin myös nauttia retkenjärjestäjien tarjoama lounas, joka oli tosi hyvää thaimaalaista ruokaa, ja jälkkäriksi oli vielä mitäs muutakaan kuin tuoreita hedelmiä. Lounaan jälkeen olikin sitten aika siirtyä pikkuhiljaa takaisin veneeseen ja suunnata kohti ensimmäistä snorklauspaikkaa.



Tämähän oli siis meille kummallekkin ensimmäinen kerta snorklaamassa ja noh, ei olisi varmaan voitu kokea sitä upeammissa olosuhteissa. Se fiilis, kun pienen jännityksen kutkuttaessa pääsin ensimmäistä kertaa näkemään näkymät merenpinnan alla, oli ihan mahtava! Vesi oli niin kirkasta, että kymmenen metrin syvyyteenkin näki aivan selvästi, ja entäs sitten kaikki ne korallit ja kalat?! Voin sanoa, että olin heti aivan myyty, ja vaikka tuon päivän aikana nähtiin upeita maisemia myös pinnan yläpuolella, oli ne näkymät pinnan allakin vähintään yhtä hienoja.

Päästiin snorklaamaan kahdessa eri paikassa ja kummallakin kerralla se tapahtui veneestä käsin, kuitenkin 50-100 metrin päässä rannasta. Myö pidettiin pelastusliivit päällä koko ajan, niin ei tarvinnut keskittyä uimiseen ja sai vain lillua eteenpäin merenalaista elämää ihaillen. Itselläni hengittäminen snorkkelin läpi ei tuottanut mitään vaikeuksia, toki hengitys oli hieman raskaampaa, mutta homma tuntui heti alusta asti tosi luontevalta. Nähtiin erikokoisia, värikkäitä kaloja ja yhden korallin alla oli kuulemma iso mureenakin, mutta sen luokse sukeltaminen ei houkutellut meitä kumpaakaan :-D Snorklaamiseen oli varattu pari tuntia aikaa, ja se hujahti kuin siivillä, olisin nimittäin voinut tehdä sitä vielä pidempäänkin. Tuossa ajassa sai kuitenkin pakarat poltettua auringossa jo sen verran kivasti, että ehkä se pari tuntia oli kuitenkin ihan tarpeeksi...



Viimeisellä saarella meitä odottikin sitten ehkä koko retken vaikuttavimmat näkymät. Kalliomuodostelmia oli mahdotonta ikuistaa kuviin niin hienoina kuin miltä ne todellisuudessa näytti, ja asiaa ei ainakaan helpottanut muurahaisten lailla parveilevat turistilaumat. Täällä päästiin kiipeämään ensimmäisessä kuvassa näkyvän kallion huipulle, ja sieltä levittäytyvä näkymä veti kyllä sanattomaksi. Sanattomaksi meinasi vetää myös kyseiselle view pointille johtava polku, joka oli rantasandaaleissa todella vaikeakulkuinen ja aivan tupaten täynnä porukkaa. Oli se kuitenkin wörtti, sillä ei tuollaisten maisemien näkemistä olisi vaan voinut jättää väliin.

Kolmen-neljän aikaan iltapäivällä jouduttiin sitten jättämään hyvästit lähtemättömän vaikutuksen tehneille saarille, ja venematka kohti satamaa alkoi. Paluumatkalla koettiin jopa pientä myrskyaallokkoa, mutta selvittiin kuin selvittiinkin ehjinä maihin ja satamassa meitä odotti taas pienet välipalatarjoilut ennen hotellikyydin lähtöä. Alkuillasta takaisin hotellille päästyämme oltiin kyllä aika väsyneitä pitkästä päivästä, mutta samalla todella innoissamme kaikesta retkellä koetusta ja nähdystä. Omasta puolestani voin sanoa, että Similanin saaret on kyllä ehdoton must see kaikille Khao Lakin ja Phuketin suunnalla matkustaville!