VAUVAKUUME

Ja nyt puhun siis koiravauvakuumeesta. Tuttavapariskunnan pikkuinen ranskanbulldoggivaavi kävi meillä kylässä pari päivää sitten ja voi hyvääpäivää, eihän mitään tuon suloisempaa voi olla olemassa! Oon ollu enemmän ja vähemmän koiratyttö koko pienen elämäni ajan, ja se on varmaan käynyt ilmi täällä bloginkin puolella kun hoitokoirien naamat vilahtelee kuvissa säännöllisesti. Ranskis on kuulunu miun suosikkirotuihin jo useamman vuoden ajan ja viimestään tää lepakonkorvainen pikkuherra sai kyllä miut vakuuttumaan siitä että joskus haluan vielä oman tuommosen ruttunaaman. Sitä ennen toivon että saan tän söpöläisen meille hoitoon pian ja usein! En kestä miten liikkis otus hän on, kyllä tuon kanssa sais päivät kulumaan vaikka vaan tuijottamalla toisen temmeltämistä. Ja näistä kuvista näkyy hyvin, mikä sitä temmeltämistä seuraa: koiranpennuille tyypillinen valtava väsymys :-D

Koiravauvojen lisäksi viime päiviin on kuulunu ihanan paljon auringonpaistetta ja kesäjuttujen puuhailua, mikä on ollu ihan mahtavaa! Sunnuntaina käytiin Miikan kanssa muutaman tunnin melontaretkellä ja oli kyllä tosi mukava päivä. Käytiin aika tarkalleen vuosi sitten samaan aikaan ekaa kertaa ikinä melomassa yhessä ja sillon jo päätettiin, että tästä otetaan jokakesäinen tapa. Tänä kesänä kerettiin jo vähän pelätä, että jääkö kajakki vuokraamatta huonojen säiden takia, mut vihdoin sattui loistava sää kun kummallakin oli vapaata töistä, joten saatiin jatkettua perinnettä ;-) Ja varmasti jatketaan ensi vuonnakin!
Tälle päivälle sain lyhyellä varotusajalla vaihdettua vapaapäivän töistä ja oon kyllä niin onnellinen että sain, oli nimittäin yksi kesän parhaista päivistä. Oli niin mahtavaa saada nauttia aamusta asti auringosta, ensin omassa pihassa loikoilemalla ja kun Miika pääsi töistä, pakattiin kimpsut ja kampsut mukaan ja lähdettiin rannalle. Saatiin vihdoin käyttöön meidän pari kuukautta sitten ostama uimapatja, joka hankittiin tänä vuonna hyvissä ajoin kun viime vuonna jäätiin kokonaan ilman kun patjat oli kaikista kaupoista loppu :-D Tänä vuonna sitä ongelmaa ei ois varmasti ollu... Siinä uimapatjalla järvessä köllötellessä, kun aurinko lämmitti ja yläpuolella näkyi vaan sinistä taivasta ja muutamia pilvenhattaroita, tunsin kyllä oloni niin rennoksi ja onnelliseksi. Tiedän jo nyt, että pitkän ja kylmän talven aikana tuun monesti palaamaan mielessäni tähän päivään, siihen lähes euforiseen fiilikseen, minkä Suomen kesä, aurinko, kaunis järvimaisema ja keltainen uimapatja onnistui miulle tänään antamaan. Aina hetken ei tarvitse olla ihmeellinen ollakseen ikimuistoinen, ja tänään kävi juuri niin :-)

Nyt tää postaus tais kyllä eksyä koiravauvoista kesäfiilistelyyn, mut ehkä se ei haittaa. Vaikka arkeen paluu lähestyy monilla kovaa vauhtia ja itsekkin oon kesälomani lomaillu jo aikoja sitten, niin kyllä tää myöhään tullut kesä sais miun puolesta jatkua vielä niin pitkään kuin mahdollista. Intiaanikesä, olet tervetullut!