RANDOM FACTS

• Tykkään ukkosesta. En muista, että oisin koskaan pelänny ukkosta, vaan oon aina nauttinu siitä. Lapsuudestakin on jääny mieleen myrskyiset kesäyöt, kun istuin sängyssäni ikkunan ääressä kuuntelemassa vaikuttavaa jylinää ja ihailemassa taivaan salamointia aina niin kauan, kunnes se loppui. Voi että, tulispa joku yö sellainen kunnon ukkonen niin vois taas tehdä noin!

• Aivastelen jatkuvasti. En tiiä kärsinkö ehkä jostain tunnistamattomasta allergiasta, mut aivastan päivässä varmasti toistakymmentä kertaa. Etenkin kassalla työskennellessä se on vähän kiusallista, sillä miun aivastukset ei oo mitään sellaisia söpöjä pieniä tsiuh-tuhahduksia vaan isoja ja hallitsemattomia. Ja niitä tulee yleensä 2-3 kerrallaan.

• Yksi harvoista asioista, joita kaipaan opiskelemisessa, on muistiinpanojen tekeminen. Jo ala-asteella alkoi se stabiloilla ja käsialoilla leikittely ja vielä lukiossakin miun suosikkeja oli ne opettajat, joiden tunneilla tehtiin kunnolliset ja selkeät muistiinpanot. Sen lisäksi, että vihkoista tuli siistin näköisiä, opitut asiat jäi paremmin mieleen kun ne kirjoitti ylös ja kokeisiin kertaaminen oli huomattavasti kivempaa muistiinpanoista kuin kirjasta. Noh, enköhän mie vielä joskus pääse näpertämään kynieni ja vihkojeni kanssa johonkin kouluun!

• Rakastan uusia perunoita, siis ihan oikeesti rakastan. Aina keväisin kun ekat varhaisperunat ilmestyy kauppoihin, en meinaa pysyä housuissani ja lautaselle päätyykin aina melko kunnioitettavan kokoinen keko pottuja. Sekä tietysti reilusti voita niiden kanssa, naminami.

• Oon todella laiska poistamaan puhelimesta kuvia. Venytän sitä aina siihen pisteeseen asti, kunnes muisti on aivan täynnä ja roskiin päätyykin usein montasataa kuvaa kerralla. Ja sitten ne poistetut kuvat menee vielä sinne Äskettäin poistetut-kansioon, käsi ylös kuka on koskaan oikeesti hyötynyt tuosta ominaisuudesta? Ainakin omasta mielestäni täysin turha juttu, samoin kuin se Selfiet-kansio :-D Joka tapauksessa, seuraavalta puhelimelta haluan luultavasti vähän normaalia isompaa muistia, sillä kuvaan puhelimella kuitenkin suht paljon ja se kameran rullan siivoaminen on vaan niin tympeetä..



• En tykännyt pienenä nimestäni, koska miun mielestä se oli vanhanaikainen ja varmaan viidellä miun kavereista olikin Elli-niminen mummo. Nykyään oon kuitenkin tosi iloinen, että miut on nimetty just Elliksi: se on lyhyt ja ytimekäs, siitä on vaikea vääntää mitään oikeesti järkevän kuuloista lempinimeä, ja en vaan vois kuvitella itelleni mitään muuta nimeä.

• Aina, kun tunnen epätavallista kipua jossain kohtaa kehossani, miun mielikuvitus alkaa laukkaamaan ja alan kuvitella itelleni toinen toistaan kamalampia ja vakavampia sairauksia. Oon diagnosoinu itelläni jo monta kertaa niin aivoverenvuodon, umpisuolentulehduksen kuin sydänkohtauksenkin, erilaisista syövistä puhumattakaan. Tuon lauseen perusteella joku neuroosi ei kyllä kuulostais yhtään kaukaahaetulta... :-D

• Miun mielestä pisamat on aivan ihanan näköisiä ja oon vähän kateellinen ihmisille, jotka saa kesäisin nenälle ja poskille söpöjä kesakoita. Molemmat pikkuveljeni kuuluu näihin ihmisiin, mut miulle niitä ei oo vaan koskaan tullu, vaikka kuinka haluaisin.

• Meidän kotona kotityöt jakautuu sillä tavalla, että keittiö on Miikan valtakuntaa ja miun vastuulla on pyykit ja imurointi. Mitään ehdotonta sääntöä asiasta ei oo tietenkään olemassa, miekin viihdyn kyllä keittiössä, mut Miika on meistä kahdesta parempi kokki ja silloinkin, kun laitetaan yhdessä ruokaa (eli usein), Miikalla on ohjat käsissään. Enkä valita, sillä yks niistä vähäisistä "kriteereistä", joita miulla joskus oli unelmieni miehelle, oli kokkaustaidot. Check!



• Oon aina tykännyt kovasti luontodokumenteista. Jo pienenä Avara luonto lauantai-iltaisin kuului miun suosikkeihin ja edelleenkin nautin kovasti esim. Planeettamme Maa-jaksojen kattelusta. Luonto ja etenkin meri onkin asioita, mitkä kiinnostaa, ja varsinkin valaat on ihan lemppareita. Myös karhut, hait ja muut vaarallisemmat eläimet kiehtoo minuu jostain syystä todella paljon ja oiskin ihan huikeeta päästä joskus todistamaan noita luonnon ihmeitä ihan livenä (turvalliselta etäisyydeltä tietysti).

• Sekoilen välillä sanoissani, kun mieleeni tulee yhtä aikaa kaksi sanaa, ja sitten hökellän niistä jonkun ihmeellisen yhdistelmän. Esimerkiksi "joo" ja "okei" = "oo", "moi" ja "hei" = "mhei" ja "kiitti" ja "kiitos" = "kiitis"/"kiitto" on möläytyksiä, joita oon päästellyt suustani tän viikon aikana. Ja missäpä muuallakaan, kuin töissä asiakkaille. Not awkward at all.

• Miulla on ärsyttävä pakkomielle repimiseen. Revin kynnet, ruvet, finnit jne. ja tää on oikeesti tapa, josta haluaisin päästä eroon. Kynnetkin revin usein siihen pisteeseen, että ne on ihan verillä ja tulehtuneet ja kipeät ja siinä vaiheessa aina soimaan itseäni, että oliko nyt taas ihan pakko. Miks sen lopettaminen tuntuu vaan niin vaikeelta?

• Pienenä lempiruokani oli maksalaatikko. Muiden kirjoittaessa ystäväni-kirjoihin lempiruuan kohdalle spagetin ja jauhelihakastikkeen, Elli iski sinne aina maksalaatikon. Älkää kysykö miksi, nää on niitä juttuja mitä jaksan aina ihmetellä itsessäni.



• Inhoan puluja. En tykkää yhtään siitä kukluttavasta äänestä, mitä ne tekee, ja se siivistä kuuluva läiskintä sitten; tulee kylmät väreet pelkästä ajatuksestakin.

• Käytän vain ja ainoastaan varrettomia sukkia. Talvisin saan usein kuulla kommenttia siitä, miten voin kulkea "nilkat paljaina" (eli sukan ja housujen lahkeen väliin jää ehkä puoli senttiä paljasta ihoa, sehän on sama kuin nilkat paljaina...) mut nilkkasukat on vaan se miun juttu. Toim. huom. googlasin just nilkkasukan varmistaakseni, että sillä tosiaan tarkoitetaan sellaista sukkaa, jossa ei ole vartta... Korjatkaa jos oon väärässä. Luulen ettei ketään kyllä edes kiinnosta :-D

• En oo koskaan syönyt sushia enkä varmaan tuu koskaan syömäänkään. Ajatus raa'an kalan pistämisestä suuhun tuntuu vaan hieman ällöttävältä, vaikka niin monet hehkuttaakin aina kyseistä ruokalajia. Mut eihän sitä koskaan tiedä, never say never...

• Odotan lähes aina uusien vaatteiden käyttöönottoa vähintään muutaman päivän. Viime aikoina oon tehnyt pari poikkeusta tähän sääntöön ja ottanut uudeen vaatteen käyttöön heti, ja samalla oon todennut, ettei ne mee mitenkään "pilalle" siitä, Oon kai vaan aina halunnut säästää uusia vaatteita jotain spesiaalia varten, mut nyt oon ehkä pääsemässä pikkuhiljaa tästä ihmeellisestä tavasta eroon.



• Miun allekirjoitus on aina erilainen. Naimisiin mennessä ja sukunimen vaihtuessa harjoittelin uutta allekirjoitusta varmaan satoja kertoja, mut siitä huolimatta siitä tulee joka kerta erilainen. Välillä se onnistuu johonkin paketin vastaanottokuittiin ihan täydellisesti, mut tottakai uuteen passiin väänsin aivan järkyttävän version nimestäni. Katotaan sit viiden vuoden päästä uudestaan :-D

• Oon melko herkkäuninen ja unisena raivostun helposti esimerkiks jollekkin jatkuvalle äänelle, jonka takia en saa nukuttua. Muistan elävästi erään yön tältä keväältä, kun joku kadunpuhdistuskone hääräs meidän kadulla varmaan kolme tuntia putkeen, ja olin todella lähellä nousta sängystä parvekkeen ovelle huutamaan että täällä jotkut yrittää nukkua. Myös lokkien kirkuminen, lumiauran meteli, sängynpäätynä toimivien eurolavojen narina ja tällä viikolla jopa äänekäs sade on valvottaneet ja suututtaneet.

Pystyttekö samaistumaan johonkin kohtaan vai onnistuinko vaan hankkimaan itelleni totaaliweirdon leiman? Kommentoikaa, jos joku näistä täsmää teihinkin!