SELVIYTYMISOPAS

Kovinkaan monelta ei oo varmasti jääny huomaamatta, että tänään on satanu ainakin osassa Suomea ensilumi maahan. Some täyttyy räntäisistä kuvista, joihin liitetään sitten joko riemusta hihkuva "jee lunta jee"-kuvateksti tai vastavuoroisesti pitkä rivi ärräpäitä. Omassa tapauksessani tää on vuodessa se päivä (vai paremminkin yksi niistä päivistä) kun ollaan masokisteja ja käännetään veistä haavassa ja kaivetaan matkakuvat esiin. Tällä kertaa viime kesän Kreikan reissun kuvien selailu toi kuitenkin hymyn huulille ja paljon ihania muistoja mieleen. Matkasta on vielä sen verran vähän aikaa, että silmät sulkiessani ja oikein pinnistellessäni pystyn melkein tuntemaan auringon paahtavan lämmön iholla, hikipisarat valumassa selkää pitkin ja kuuman hiekan jalkapohjissa, enkä kyllä voi väittää etten kaipaisi noita kaikkia. Tai entä sitten ne tuorepuristetut mehut; tänään salilta kotiin tarpoessani, tiskirätin kokoiset lumihiutaleet naamalla ja viiman ja pimeyden iskiessä joka suunnasta, en ihan saanut samanlaista nautintoa hörppimästäni vihersmoothiesta kuin Kreikan auringon alla, eikä mikään ihme.

Mut kaikkihan sen tietää, että valittaminen tähän tilanteeseen ei auta. Pahin ja pimein aika vuodesta on vasta edessäpäin ja jotenkin siitä pitäisi vaan selvitä. Mikä on sitten Ellin selviytymisopas kaamokseen? Noh, kuten sanottu, kohta 1: reissukuvat pöytään. Matkan ajankohdalla ei oo väliä, se voi olla vaikka monen vuoden takainen perheen kanssa vietetty loma tai sitten, kuten miun tapauksessa, viimeisin ja tuoreimmassa muistissa oleva. Kohde mielellään mahdollisimman aurinkoinen ja lämmin eli päinvastainen kuin miltä ulkona nyt näyttää. Märkien, lehdettömien puiden sijaan palmuja, harmaan loskan sijaan rantahiekkaa jne., I think you got it. Jos et oo päässy ite vielä matkustamaan etelään, asian ajaa oikein hyvin myös esimerkiks Instagramista löytyvät toinen toistaan upeammat maisemakuvat ympäri maailmaa. Yksi suosikkikäyttäjistäni on Janni Deler, joka sai Malediivien kuvillaan ainakin miun matkakuumeen ihan uusiin sfääreihin.

Valmista?



#takemeback #wanderlust #takemethere #kaukokaipuu ja näitähän riittää... Mut koska monella meistä on se tilanne, että seuraavat muutama kuukausi tullaan viettämään täällä pimeässä ja kylmässä Suomessa, etelän lämpöön haikailu on yksistään vähän laiha lohtu. Joten, kaamosajan abc jatkuu:

kohta 2: syö vitamiineja. Tässä vuodenajassa on sentään se hyvä puoli, että monet etelän hedelmät on parhaimmillaan. Sen lisäksi, että syön paljon varsinkin satsumia, banaaneja ja omenoita, napsin vitamiineja (Minisun monivitamiini Vahva + D-vitamiini) myös purkista ja oon oikeesti huomannut niiden positiivisen vaikutuksen jaksamiseen.

kohta 3: nuku riittävästi. Ainakin itestäni tuntuu, että voisin nukkua talviaikaan joka yö 10 tunnin unia ja ne aion itselleni suodakkin aina kun mahdollista. Myös 10-20 minuutin päikkärit voi olla paikallaan jos väsymys meinaa viedä voiton kesken päivän.

kohta 4: liiku. Vaikka kotisohvalta nouseminen voi tuntua himpun verran vaikealta kun ulkona riehuu loskamyrsky, se yleensä kannattaa ja treenin jälkeen kiittää sekä keho että mieli. Urheilusta saa kummasti lisävirtaa arkeen ja jumpan jälkeen voi sitten käpertyä hyvällä omallatunnolla sinne sohvan nurkkaan loppuillaksi.

kohta 5: polta kynttilöitä. En oo koskaan ollut mikään syksyfiilistelijä, mut tän syksyn aikana oon ottanu kynttilöiden polttamisen oikein todella haltuun ja harva se ilta tulee tunnelmoitua kynttilöiden valossa. Kunnon syksyfani lisäisi tähän vielä villasukat ja glögimukin, eikä ne oikeastaan kuulosta yhtään hullummilta miunkaan korvaan.

kohta 6: vietä aikaa läheisten kanssa. Tää on tietysti tärkeää jokaisena vuodenaikana, mutta nyt iltojen pimetessä ja säiden kylmetessä rakkaiden ihmisten seurasta saa oikein erityisen paljon ja pystyy oikein porukalla toteamaan, että kyllä tästä piru vie jotenkin rämmitään läpi.

BONUS-kohta 7: varaa matka. Niin, kyllähän se syysväsymys kummasti kaikkosi kun viikonloppuna saatiin lyötyä talvilomasuunnitelmat lukkoon ja päästään toteuttamaan muutaman kuukauden päästä pitkäaikainen haave eli matka Thaimaahan. Suupielet kääntyi väkisin hymyyn tänään töistä kotiin pyöräillessäni, kun mietin, että edessä on pariviikkoinen, jonka aikana ei varmasti tarvitse vetää tuulipukua päälle eikä sada yhtäkään lumihiutaletta naamalle.

Thaimaan matka saattaa olla mielessä myös huomisaamuna, kun töihin pitäisi raahautua kuudeksi mahdollisesti taas räntäsateessa... Lähdenkin nyt pedin puolelle keräämään voimia sitä varten, mut kertokaa hei ihmeessä, jos teillä on vielä jotain vinkkejä kaamosmasennuksen karkottamiseen, jotka jäi listalta uupumaan? Jaksamista ihan jokaiselle ♥