SYMI

Reissujuttujen parissa jatketaan taas! Tiedän, ettei nää matka-aiheiset postaukset oo niitä suosituimpia ja kiinnostavimpia, mutta koska kirjoitan tätä blogia ennen kaikkea itselleni, haluan että tänne jää muistoja myös tekemistäni reissuista. Matkoilla ollessa kameraa tulee kuitenkin kannettua mukana ahkerammin kuin koti-Suomessa ja intoa valokuvaukseen löytyy uuden, inspiroivan ympäristön myötä enemmän. Sitä paitsi viime vuosina oon blogimaailman kehittyessä saanut muutenkin tottua siihen, että lukija- ja kommenttimäärät tippuu jatkuvasti, ja se, että kirjoitan tätä blogia oikeastaan itseäni varten, on miulle ihan fine. Haluan pitää tän mukavana harrastuksena; kirjoittaa silloin kun huvittaa, niistä jutuista mistä huvittaa, ja jos joku sattuu niistä tykkäämään, niin se on vaan plussaa. Miun toimeentulo ei riipu siitä, miten paljon katselukertoja tai kommentteja joku postaus saa, ja niin kauan kuin asia näin on, niin kirjoitan vaikka 15 postausta meidän Kreikan matkasta jos haluan, vaikkei se ketään kiinnostaisikaan :-D Toki tässä vaiheessa olis varmasti aiheellista kiittää myös joitakin niitä uskollisia lukijoita, jotka on jaksaneet roikkua menossa mukana jopa vuosien ajan. Kiitos, kun jaksatte säännöllisesti ilahduttaa kommenteillanne, niistä tulee joka kerta yhtä hyvä mieli!! ♥

Ehkä tän alkupaasauksen jälkeen voitaisiin vihdoin siirtyä itse aiheeseen, joka olisi siis meidän päiväretki ihanalle Symin saarelle!



Rodoksen kaupungin satamasta tehdään päivittäin paljon laivaretkiä esim. Lindokselle, Turkkiin ja myöskin tuonne Symille. Lindos oli meille kummallekkin tuttu jo aiemmilta reissuiltamme, joten päätettiin skipata se ja varata sen sijaan kokopäiväretki Symille. Tykätään ottaa reissun päällä aina retket paikallisilta retkenjärjestäjiltä, sillä ne on monesti todella paljon edullisempia kuin matkanjärjestäjän tarjoamat retket, joihin usein kuuluu vielä suomalainen opastus - no thanks :-D Paikallisten järjestämien retkien suhteenkin kannattaa kuitenkin tehdä vertailua: mekin meinattiin jo sortua nappaamaan ensimmäinen tarjous, mutta ei onneksi kuitenkaan tehty niin, sillä löydettiin lopulta vielä halvempi ja meille sopivampi vaihtoehto toiselta kojulta.

  

Risteilylaiva Symille lähti satamasta yhdeksän aikoihin aamulla, mutta me oltiin paikalla jo vähän ennen puoli yhdeksää, jotta saataisiin hyvät paikat aurinkokannelta. Laivamatka kesti reilut pari tuntia, ja sen aikana oli ihana vain nauttia auringonpaisteesta, merituulesta ja kauniista maisemista. Miun mielestä merimaiseman tuijottelu veneen tai laivan kyydistä on vain jotenkin tosi rauhoittavaa, ja meinasin pari kertaa nukahtaakkin istualleni siinä kyydissä.

Symin kaupunkiin päästessämme meitä oli vastassa aivan ihastuttava näkymä! Satamaa reunusti toinen toistaan värikkäämmät ja suloisemmat talot, joita riitti korkealle vuoren rinteelle saakka. Meille annettiin muutama tunti aikaa tutustua omatoimisesti Symiin, kierrellä sen kapeilla kujilla ihastelemassa mielettömän nättejä rakennuksia, ja löysin kyllä monta taloa, joihin olisin julkisivun perusteella voinut muuttaa vaikka samantien. Kiertelyn ja käppäilyn lomassa pysähdyttiin erääseen tavernaan syömään, ja siellä syötiinkin yhdet reissun parhaimmista gyros-annoksista! Ja tähän väliin maininta, että gyroksia tuli kyllä puolentoista viikon aikana vedettyä taas ihan olan takaa, tilattiin sitä jossain muodossa melkein joka kerta kun käytiin syömässä...

Symiltä jäi nättien talojen ja hyvän ruuan lisäksi mieleen myös kuumuus. Rodoksen ja merimatkan tuulisuuden jälkeen keskipäivän paahtava helle ja seisova ilma tuntui iholla melkoisen lämpimältä, eikä sataman läheisyydestä löytynyt edes rantaa, josta olisi päässyt pulahtamaan uimaan. Äsken Symiä googlaillessani törmäsinkin tietoon siitä, että Symin kesälämpötilat ovat Kreikan korkeimpia ja aurinkoisia päiviä siellä on vuodessa yli 320. Noh, joko muutetaan?!



Meidän laiva starttasi Symin kaupungista puoli kolmen aikaan ja suunnaksi otettiin St George Bay-niminen lahdenpoukama. Perillä laiva ankkuroitiin parin sadan metrin päähän pienestä, valkohiekkaisesta rannasta, joka sijaitsi valtavan korkeiden kallioiden välissä. Laivasta sai mennä uimaan ja snorklaamaan, mutta miun silmät oli silmätulehdusten takia valitettavasti niin herkät suolaiselle vedelle, että pystyin vain pikaisesti pulahtamaan meressä. Jouduin siis "tyytymään" kannella paistatteluun ja lueskeluun, ei huono vaihtoehto sekään!

Kotimatka kesti parisen tuntia ja sen tunnelma oli taas kerran jotenkin tosi ihana: monet nukkuivat ja torkkuivat päivästä väsyneinä iltapäivän lempeän auringon lämmittäessä ja laivan baarista sai haettua pientä syötävää ja juotavaa hyvän kirjan kanssa nautittavaksi. Nää laivaretkipäivät on kyllä aina yksiä koko reissun parhaimmista päivistä!