Avioliittoja: ensimmäistä ja toivottavasti myös viimeistä avioliittoa on takana nyt noin kaksi ja puoli vuotta ja voin sydämeni pohjasta sanoa olevani tosi onnellinen tästä tilanteesta. On ollut ihanaa opetella elämään yhteistä arkea ja oppia tuntemaan toista päivä päivältä paremmin. Vaikka meidän nuorina naimisiinmeno herätti joissakin ehkä hieman ihmetystä ja oudoksuntaa, en oo katunut tätä valintaa hetkeäkään ja rakastan miestäni, meidän pientä perhettä ja yhteistä elämää valtavasti. ♥️
Kihloissa: toukokuusta 2014 lähtien. Muutamaa viikkoa myöhemmin vietin ylioppilasjuhliani ja muistan, miten muutamilta lukiokavereilta tuli koulun juhlatilaisuudessa kommenttia siitä, miten kirjoitusten ja ylppäreiden välissä olin kerennyt jo kihlautuakin :-D
Lapsia: toistaiseksi nolla, aika näyttää halutaanko ja saadaanko vielä joskus lapsia. Vuosien ajan olin sitä mieltä, etten todellakaan halua koskaan lapsia, tai ainakaan synnyttää, mut Miika on kyllä just semmonen tyyppi, jonka kanssa perheen perustaminen olisi varmasti aika hienoa. Mitään vauvakuumetta en todellakaan ole ainakaan vielä potenut, mutta saa nähdä, mikä tilanne on vaikkapa 10 vuoden päästä.
Lemmikkejä: näitäkin toistaiseksi nolla, mutta tämä onkin huomattavasti edellistä ajankohtaisempi kysymys! Oon haaveillut koirasta niin kauan kuin muistan, ja ystävien ja tuttujen koirien kautta oonkin päässyt touhuamaan niiden kanssa paljon, mutta olisihan se oma koira ihana. Meidän tämänhetkiseen vuokrakotiin ei valitettavasti saa ottaa lemmikkejä, joten koiran hankinta edellyttäisi luultavasti ensin muuttoa, ja tämä onkin suurin syy sille, miksei meiltä vielä omaa hauvaa löydy.
Leikkauksia: ei yhtäkään
Tatuointeja: ei ole, eikä tule. En oo koskaan oikeastaan edes leikitellyt ajatuksella tatuoinnista, ne ei tunnu omalta jutulta, ja nykyään tuntuu, että on melkein harvinaisempaa olla tällainen tatuoimaton.
Lävistyksiä: reiät korvissa, jotka nekin hankin vasta lukioikäisenä halutessani vanhojen tansseihin korvikset. Nykyään käytän korvakoruja tosi harvoin, yleensä vain juhlissa, sillä en jotenkin vaan koskaan muista laittaa niitä, ja korvalehteni myöskin vähän ärtyvät korviksien pitämisestä.
Muuttoja: kolme, joista kaksi ollessani alle kouluikäinen, ja kolmas, kun muutin kotoa pois tähän meidän nykyiseen asuntoon Miikan kanssa. Ollaan tykätty tästä kodista ihan hurjan paljon: tää on meille just sopivan kokoinen (ei lisätilasta toki mitään haittaakaan olisi, mutta näillä neliöillä pärjätään oikein hyvin), sijainti on täydellinen ja tää talo ihanan persoonallinen, joten ei olla nähty mitään syytä alkaa etsimään uutta asuntoa.
Ampunut aseella: en ole
Ottanut lopputilin: en sitäkään
Ollut saaressa: Suomessa viimeksi joskus lapsena, ulkomailla sen sijaan melkein joka reissulla on tullut joku saarihyppelyretki tehtyä.
Autosi: uskollinen punainen Wolksvagen Vento, joka on lähes päivälleen yhtä vanha kuin minäkin! Iskä osti sen miulle käytettynä työkaveriltaan ihan pilkkahintaan muutamaa kuukautta sen jälkeen kun olin saanut ajokortin ja ajanut ensimmäiset kuukaudet isovanhempieni vanhalla Ford Fiestalla. Venton kanssa on tullut koettua monia hyviä hetkiä, ja vaikka katsastukseen meno tai pidemmät ajomatkat on aina yhtä jännittäviä, niin kunniallisesti se on meitä palvellut ja jättänyt tien päälle vain yhden ainoan kerran, ja silloinkin onneksi ihan lähellä kotia :-D
Ollut lentokoneessa: kyllä, pikaisen laskutoimituksen mukaan 26 kertaa!
Onko joku itkenyt vuoksesi: kyllä on
Ollut rakastunut: olen parhaillaankin
Ollut ambulanssissa: en ole
Luistellut: kyllä. Viime talvena pääsin parin vuoden luistelutauon jälkeen kokeilemaan ekaa kertaa myös retkiluistelua ja tykkäsin kyllä siitäkin!
Surffannut: en ole, mutta surffaaminen on ehdottomasti bucket listillä. Sen opetteleminen on jo pidemmän aikaa ollut haaveissa ja toivottavasti joskus olisi mahdollisuus osallistua esimerkiksi jollekin surffileirille, missä sitä touhua pääsisi harjoittelemaan ihan toden teolla. Näen itseni muutenkin helposti elämässä sellaista surffarielämää jossain aurinkorannikolla, tukka takussa ja lauta kainalossa...
Ollut risteilyllä: jep! Oon ollut pari kertaa perheen kanssa Tukholman risteilyllä ja etelän reissuilla on tullut myös monesti joku risteily tehtyä. Tallinnassa taas en ole käynyt koskaan ja siellä haluaisin ehdottomasti päästä pian käymäään.
Ajanut moottoripyörällä: en ole
Ratsastanut hevosella: vaikken mikään heppatyttö ole koskaan ollutkaan, niin kyllä silti on tullut muutaman kerran nuorempana kokeiltua ratsastusta. Viime kerrasta on kyllä jo tosi paljon aikaa.
Lähes kuollut: tietääkseni en
Ollut sairaalassa: joskus ehkä 5-vuotiaana jouduin sairaalaan muutamaksi päiväksi pahaksi päässeen pissatulehduksen takia, mutta se on onneksi ainoa kerta.
Suosikkihedelmä: tää on paha, tykkään niin monista! Jos yksi pitää valita, niin on se sitten varmaan banaani, mutta tykkään myös mm. ananaksesta, päärynästä, mangosta, satsumasta, vesimelonista... Thaimaassa yksi päivän parhaista hetkistä oli aina aamupala, sillä hotellimme aamiaisbuffetista löytyi valtava valikoima toinen toistaan herkullisempia tuoreita hedelmiä, joissa oli hivenen enemmän makua kuin täällä koti-Suomessa...
Aamu vai ilta: vielä kuukausi sitten olisin varmaan vastannut että aamu, mutta näin syksyn tullen tykkään enemmän illoista. Päivän lyhentyessä tykkään nukkua aamulla pidempään, kun taas kesällä sitä haluaa herätä nauttimaan aurinkoisista tunneista jo varhain. Sen verran kotihiiren ja syystunnelmoijankin vikaa miussa on, että tykkään käpertyä viettämään pimeitä iltoja kotiin: työpäivän ja treenin jälkeen on ihanaa tulla kotiin, syödä hyvin, saunoa ja asettua sitten sohvan nurkkaan tuijottamaan jotain hyvää sarjaa ja ehkä vähän herkuttelemaan. Tykkään myöskin välillä tehdä lenkkejä pimeinä iltoina, niissä on oma tunnelmansa, ja iltalenkin jälkeen on ihana tulla takaisin sisälle, vaihtaa kotivaatteet päälle ja laittaa kynttilät palamaan. Mikä syyshiiri miusta on oikein tullut?!
Lempiväri: en pysty valitsemaan vain yhtä! Sisustuksessa suosin aika neutraaleja, maanläheisiä sävyjä, tosin täysin mustavalkoinen koti ei ole se oma juttuni, vaan jotain muutakin pitää olla. Vaaleanharmaata, murrettua keltaista, vaaleaa koivua, vihreää... Todella vaalea vaaleanpunainen, sellainen babypink/nude, on ollut jo jonkin aikaa vahva suosikkini, mutta yhtä lailla tykkään myös keltaisesta, mintunvihreästä, kirkkaanpunaisesta ja vaaleansinisestäkin.
Viimeisin puhelu: Miikalta pari tuntia sitten, jossa hän ilmoitti olevansa lähdössä työpaikan pihasta ja sovittiin, että lähdetään suoraan yhdessä käymään ruokaostoksilla Lidlissä
Viimeisin viesti: emojeita setäni vaimolta vastauksena videoon, jonka lähetin hänelle Whatsappissa
Nähnyt jonkun kuolevan: en onneksi ole
Kahvi vai tee: en erityisemmin perusta kummastakaan, mutta koska kahvia en juo koskaan, ja teetä harvoin (eli lähinnä flunssassa), niin vastataan että tee. Kahvin juomattomuuteni tuntuu herättävän noin 95 prosentissa ihmisistä suurta järkytystä ja yleensä saan toistaa vähintään kolme kertaa, että "ei kiitos, en juo kahvia. Ei, en ole ikinä juonut. Ei, en juo sitä edes aamuisin". En vain ole koskaan pitänyt kahvin mausta enkä sen myötä halunnut väkisin opetella sitä juomaan vain sen takia, että pääsisin osaksi tätä suomalaista kahvittelukulttuuria.
Paras piirakka: oih, tähänkin keksisin monta hyvää! Lämmin omena- tai mustikkapiirakka vaniljakastikkeella on kyllä kumpikin aivan lyömättömiä vaihtoehtoja, mut eilen tehtiin tällä reseptillä porkkanakakkua, ja siitä tuli taas kerran aivan hurjan hyvää, joten vastataan nyt että porkkanapiirakka.
Kissa vai koira: no ehdottomasti koira!! Oon kyllä aivan koiraihminen henkeen ja vereen, ja vaikken kissoja varsinaisesti inhoakaan, niin pidän niitä kuitenkin jotenkin arvaamattomina ja jopa vähän ilkeämielisinä. Onhan niitä kivojakin kissoja varmasti, ja kissanpennuthan on mielettömän suloisia, mutta silti en voisi kuvitella koskaan omistavani kissaa, joka aivan yhtäkkiä saattaisi jostain nurkan takaa sähisten iskeä kynnet nilkkaan kiinni...
Paras vuodenaika: vaikka tänä vuonna tää syksyn saapuminen on tuntunut poikkeuksellisen kivalta ja kutkuttavalta, niin kyllä se kesä vie edelleen ihan kuusnolla. Kesäisin sitä jotenkin tuntee elävänsä ihan täysillä, kun monina muina vuodenaikoina pimeys ja kylmyys verottaa elämänilosta oman pienen osansa. Siinä olisikin sopiva haaste tulevalle talvelle: opetella nauttimaan elämästä ja sen pienistä iloista yhtä paljon marraskuun loskassa kuin heinäkuun helteissäkin.
Täälläkin yksi koiraihminen! Kiva postaus, tykkäsin kovasti :-)
VastaaPoistaKoirat ja koiraihmiset rules! Kiitos paljon, kiva kun tykkäsit :-)
Poista