VIIME VIIKOLLA

Heippa kaikille ja kivaa keskiviikkoa! Täällä on käynnistelty viikkoa aika rennoissa tunnelmissa: iltavuorojen ansiosta oon saanut nukkua parina aamuna vähän pidempään ja maanantaina ihana auringonpaiste houkutteli lähtemään aamupalan jälkeen oikein pitkälle kävelylle kauniiseen syysilmaan. Pakkasin kameran mukaan, laitoin Papupata-podcastin pyörimään kuulokkeista ja suuntasin muutaman mutkan kautta lempparileipomooni hakemaan uunituoreita riisipiirakoita. Miten mahtava aloitus uudelle viikolle!

Palattaisiinko kuitenkin vielä hetkeksi viime viikon tapahtumiin ja tunnelmiin näiden maanantaisella aamulenkillä napsimieni syksyisten kuvien saattelemana? Viime viikolla...

• starttasi lokakuu. Syyskuu meni kyllä taas ihan hujauksessa ja vaikka kesän jälkeen olin jopa ihan innoissani syksyn tulosta ja rutiineihin palaamisesta, niin tuntuu että viime kuu meni vähän paikasta toiseen juostessa eikä sellaiseen perusarkeen päässyt vielä ihan kiinni. Nyt lokakuun osalta kalenteri näyttää onneksi vähän tyhjemmältä, joten eiköhän se arki ala tästä tasoittumaan ja pääsee nauttimaan esimerkiksi säännöllisestä treenaamisesta ja kotona nysväämisestä. Siinä kyllä kaksi asiaa mainittuna, mitkä on ihan parasta syksyssä: kun ehtii taas liikkumaan kunnolla ja kun voi vaan käpertyä iltaisin sohvan nurkkaan telkkarin ääreen hyvällä omallatunnolla.
  
• miulle kävi oudoin juttu vähään aikaan tiistai-aamuun herätessäni. Olin nukkunut koko yön tosi sikeästi enkä ollut edes kuullut Miikan lähteneen seitsemäksi töihin, ja heräsin ensimmäisen kerran joskus puoli kahdeksan aikoihin. Kelloa katsoessani ajattelin että yritän kuitenkin vielä hetken nukkua ja vedin vaan peittoa korviin ettei sälekaihtimien välistä pääsevä valo häikäisisi. Sainkin vielä hetkeksi unta, mutta joskus kahdeksan maissa heräsin taas ja aloin ihan normisti selailemaan puhelintani ja laitoin Miikallekin hyvät huomenet viestillä. Siinä sitten hetki juteltiin ja Miika ihmetteli että kylläpäs nukuitkin pitkään tänään, ja vastasin sitten että miten niin, kellohan on vasta 8? Miika vastasi takaisin että kellohan on 10, ja tässä vaiheessa olin vielä ihan varma että niiden työpaikan seinäkello on tyyliin pysähtynyt, sillä puhelimeni kello näytti vähän yli kahdeksaa. Väiteltiin hetki asiasta ja lopulta miun oli pakko nousta sängystä toteamaan, että meidän olkkarin kellokin näyttää yli kymmentä ja miun puhelimen kello oli jotenkin aivan mystisesti siirtynyt yön aikana Portugalin aikaan eli kaksi tuntia taaksepäin?! Tämän tajutessani pitikin alkaa hoitaa aamutoimia vähän tavallista ripeämmin, sillä olin menossa yhdeksitoista töihin ja vieläpä palaveriin... Oli muuten koko loppupäivän aivan pöllähtänyt olo, kun päivästä katosi kaksi tuntia tuosta noin vain!
  



• lähdin äidin mukaan pikavisiitille Helsinkiin veljeni Ossin luo. Ossi muutti siis Helsinkiin Kallioon tuossa loppukesästä ja on ollut varmasti aivan innoissaan, kun meidän perhe on ottanut asiakseen vierailla siellä jonkinlaisella kokoonpanolla harva se viikko... Varsinkin kun kyseessä on ruhtinaallinen 16 neliön yksiö :-D Tunnelma on kieltämättä ollut aika tiivis kun ollaan änkäydytty kolmistaan nukkumaan noihin neliöihin, mutta sopu sijaa antaa, eikös niin? Oma vierailuni velikullan luona jäi tällä kertaa aika lyhyeksi, sillä miulla oli aamuvuoropäivien välissä vain yksi päivä vapaata, mutta kiva siellä oli silti käydä piipahtamassa. Ossia ja Helsinkiä on aina yhtä ihana nähdä ♥️
  
• käytiin torstai-aamuna somehitiksi nousseessa Tanner-ravintolassa aamiaisella, ja voi pojat, ei sitä paikkaa turhaan hehkuteta. Niin ihana miljöö, upean rouhea ja loft-henkinen sisustus ja aamupalamenu täynnä toinen toistaan herkullisempia vaihtoehtoja. Itse päädyin valitsemaan isomman aamiaisen, johon kuului avokadoleipä silmusalaatilla, marinoidulla punasipulilla ja cashew-tuorejuustolla, luonnonjugurttia granolalla, hunajalla, marjoilla ja banaanilla sekä superraikas inkivääri-sitruuna-vihermehu. Vohvelilautanen jäi meiltä valitettavasti vohveliraudan hajoamisen takia saamatta, mutta saatiin sen tilalla pirtsakat puolukka-mangosmoothiet, ja voilá, täydellinen Instagram-aamiainen oli katettu.
  
• löysin ihanat, ysärityyliset lenkkarit Zarasta! Vitivalkoinen väri on toki hieman arka tätä vuodenaikaa ajatellen, mutta kenkiä sovitettuani en saanut niitä enää mielestäni. Niistä tulee vähän mieleen ala-asteajat ja sämpylöiden malliset skeittikengät, ja ehkä just siksi ne tuntuikin niin kotoisilta jaloissa. Nyt pitää vaan olla ekstravarovainen ja tarkkailla sääsovellusta tavallistakin tiuhempaan, jotta vältyttäisiin siltä että kengät saa uuden harmaanruskean sävyn heti ensimmäisellä käyttökerralla...
  



• oltiin suunniteltu menevämme perjantai-iltana ulos syömään ja testaamaan Waahdon street food-listaa, mutta heti aamulla herätyskellon keskeyttäessä ne makeimmat unet, oltiin molemmat sitä mieltä, että jos työpäivistämme selvitään, niin illalla ei kyllä jaksa tehdä yhtään mitään. Iltapäivällä fiilikset oli edelleen samat ja väsymys voimakkaasti läsnä, joten päädyttiin hakemaan kaupasta tortillatarpeet ja jättipussi tarjousirttareita, lämmitettiin sauna ja linnottauduttiin kotisohvalle katsomaan Vain elämää. Paras päätös pitkälle päivälle!
  
• telkkarissa alkoi taas pyöriä yksi suomalainen tositv-suosikkini, nimittäin Bachelorette! Sytyin Bachelor Suomelle vähän jälkijunassa vasta viime kaudella ja keväällä sen loputtua tykitettiinkin kaksi aiempaa kautta Ruudusta parissa viikossa. Se on just sellaista kivan aivotonta hömppää! Aivoton hömppä-kategoriaan menee myös Love Island, johon ollaan jotenkin onnistuttu myös tässä viime päivinä jäämään koukkuun... Parhaillaankin tuijotetaan kyseistä ohjelmaa tässä silmät ristissä kun ei malteta mennä nukkumaan :-D En ehkä kestä.
  
• menetin jo melkein hermoni talven matkoja selaillessani ja niiden hintoja kauhistellessani, mutta sitten onnistuttiinkin löytämään eräs reissu, joka oli yksinkertaisesti liian halpa ohitettavaksi. Näillä näkymin saadaan lomatkin järjestymään siihen, joten maaliskuussa päästään toivottavasti palmujen alle lämmittelemään. Ai vitsi, en kyllä malttais odottaa! Mutta toisaalta on niin kiva, kun on pitkän talven varalle jotain mitä odottaa ja mihin suunnata katseet niinä kaikkein pimeimpinä ja kylmimpinä päivinä.