PÄIVÄ SIMILANILLA

Reissun ehkä paras, mutta samalla rankin päivä, oli retkipäivä Similanin saarille. Oltiin varattu kohtuuhintainen (50e/naama) retki paikallisilta retkenjärjestäjiltä muutamaa päivää aiemmin, ja suosittelenkin aina matkakohteessa ostamaan retket paikallisilta, sillä ne ovat huomattavasti edullisempia kuin matkatoimistojen retket. Thaimaan tapoihin kuuluu tinkiminen, ja mekin saatiin tingittyä retken hintaa reilusti alaspäin, sillä lähtöhinta Similanin reissulle oli melkein sata euroa yhdeltä henkilöltä.

Taksi tuli noutamaan meidät hotellilta aamulla puoli kahdeksan maissa ja vei meidät satamaan, jonne ajoi Khao Lakista reilut 20 minuuttia. Satamassa saatiin meidän retkenjärjestän eli paikallisen sukellusfirman tiloissa vähän aamupalaa ja samalla meille kerrottiin päivän ohjelmasta. Kyseisestä mestasta napattiin myös snorkkelit matkaan ennen kuin oli aika lähteä pikaveneen kyydissä kohti ensimmäistä saarta.



Matka pikaveneellä ensimmäiselle saarelle kesti reilun tunnin, ja vaikka kyyti tuntuikin aluksi aika hurjalta, menoon tottui nopeasti. Ja kun ensimmäiset saaret Similanin saariryhmästä tuli näkyviin, heittelehtivä pikavenekyyti unohtui samantien: maisemat oli nimittäin aivan uskomattomat! Vehreitä saaria, valtavia, aallokon siloittamia kallioita, kristallinkirkasta merivettä ja vitivalkoista hiekkaa. Ensimmäiselle saarelle rantautuessa huomattiin, että muutama muukin oli valinnut meidän kanssa saman retkipäivän: ranta nimittäin kuhisi turisteja, pääasiassa kiinalaisia. Valokuvia maisemista olikin mahdotonta ottaa niin, että olisi saanut rajattua kaikki selfietikkujen ja aurinkovarjojen kanssa pyörivät ihmiset kuvan ulkopuolelle, joten koittakaa nähdä näissä kuvissa ennen kaikkea tuo luonnon uskomaton kauneus.



Ensimmäisellä saarella hengailtiin kahdella rannalla, joista toiselle piti seikkailla hyttysiä kuhisevan metsän läpi. Similanin saaret on tarkkaan valvottua luonnonsuojelualuetta ja vaikkei itikan tappamisesta olisikaan ehkä uhattua vankeustuomiota tullut, yritettiin vain kipittää metsän läpi mahdollisimman nopeasti. Ja oli se muutaman hyttysen pureman arvoista, sillä metsän jälkeen vastassa oli taas upea valkoinen hiekkaranta ja ihanan turkoosi meri. Rantahiekka Similanilla oli muuten aivan käsittämätöntä: kuin vehnäjauhoa, yhtä pehmeää ja valkoista!
Saarella saatiin myös nauttia retkenjärjestäjien tarjoama lounas, joka oli tosi hyvää thaimaalaista ruokaa, ja jälkkäriksi oli vielä mitäs muutakaan kuin tuoreita hedelmiä. Lounaan jälkeen olikin sitten aika siirtyä pikkuhiljaa takaisin veneeseen ja suunnata kohti ensimmäistä snorklauspaikkaa.



Tämähän oli siis meille kummallekkin ensimmäinen kerta snorklaamassa ja noh, ei olisi varmaan voitu kokea sitä upeammissa olosuhteissa. Se fiilis, kun pienen jännityksen kutkuttaessa pääsin ensimmäistä kertaa näkemään näkymät merenpinnan alla, oli ihan mahtava! Vesi oli niin kirkasta, että kymmenen metrin syvyyteenkin näki aivan selvästi, ja entäs sitten kaikki ne korallit ja kalat?! Voin sanoa, että olin heti aivan myyty, ja vaikka tuon päivän aikana nähtiin upeita maisemia myös pinnan yläpuolella, oli ne näkymät pinnan allakin vähintään yhtä hienoja.

Päästiin snorklaamaan kahdessa eri paikassa ja kummallakin kerralla se tapahtui veneestä käsin, kuitenkin 50-100 metrin päässä rannasta. Myö pidettiin pelastusliivit päällä koko ajan, niin ei tarvinnut keskittyä uimiseen ja sai vain lillua eteenpäin merenalaista elämää ihaillen. Itselläni hengittäminen snorkkelin läpi ei tuottanut mitään vaikeuksia, toki hengitys oli hieman raskaampaa, mutta homma tuntui heti alusta asti tosi luontevalta. Nähtiin erikokoisia, värikkäitä kaloja ja yhden korallin alla oli kuulemma iso mureenakin, mutta sen luokse sukeltaminen ei houkutellut meitä kumpaakaan :-D Snorklaamiseen oli varattu pari tuntia aikaa, ja se hujahti kuin siivillä, olisin nimittäin voinut tehdä sitä vielä pidempäänkin. Tuossa ajassa sai kuitenkin pakarat poltettua auringossa jo sen verran kivasti, että ehkä se pari tuntia oli kuitenkin ihan tarpeeksi...



Viimeisellä saarella meitä odottikin sitten ehkä koko retken vaikuttavimmat näkymät. Kalliomuodostelmia oli mahdotonta ikuistaa kuviin niin hienoina kuin miltä ne todellisuudessa näytti, ja asiaa ei ainakaan helpottanut muurahaisten lailla parveilevat turistilaumat. Täällä päästiin kiipeämään ensimmäisessä kuvassa näkyvän kallion huipulle, ja sieltä levittäytyvä näkymä veti kyllä sanattomaksi. Sanattomaksi meinasi vetää myös kyseiselle view pointille johtava polku, joka oli rantasandaaleissa todella vaikeakulkuinen ja aivan tupaten täynnä porukkaa. Oli se kuitenkin wörtti, sillä ei tuollaisten maisemien näkemistä olisi vaan voinut jättää väliin.

Kolmen-neljän aikaan iltapäivällä jouduttiin sitten jättämään hyvästit lähtemättömän vaikutuksen tehneille saarille, ja venematka kohti satamaa alkoi. Paluumatkalla koettiin jopa pientä myrskyaallokkoa, mutta selvittiin kuin selvittiinkin ehjinä maihin ja satamassa meitä odotti taas pienet välipalatarjoilut ennen hotellikyydin lähtöä. Alkuillasta takaisin hotellille päästyämme oltiin kyllä aika väsyneitä pitkästä päivästä, mutta samalla todella innoissamme kaikesta retkellä koetusta ja nähdystä. Omasta puolestani voin sanoa, että Similanin saaret on kyllä ehdoton must see kaikille Khao Lakin ja Phuketin suunnalla matkustaville!